13.11.2013

Ymmärtämistä

Miten sitä voi ymmärtää,että olemme tulleet tien päähän Elmerin kanssa? Järellä ajateltuna tiedän,että ei sydämmeni kestä katsoa kipeää koiraa ja toisaalta taas mietin onko koira sitten kipeä.
Tiedän,että nämä repivä tunteet kuuluu asiaan ja sitä pohtii onko tekemässä oikean ratkaisun.
Järellä ajateltuna kyllä. En pystyisi olemaan joka viikko huolissaan koirasta, katsoa kriittisesti ja miettiä onko sillä kipuja. Elmerin tuntien, se näyttää kipuja vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat sietämättömät.

Syytöksiä toisen  koiran laiminlyönnistä....Taitaa olla viimeset päivät vaikeita. Emme ole pystyneet keskittymään Raisaan oikeestaan ollenkaan koko syksynä, koska olemme yrittäneet löytää jonkin ratkaisun,että Elmeri pystyy olemaan ulkona niin ettei kipuja tule. Pihatietä olemme kävelleet eestaas, kun se on ainoa maasto missä koira ei jumita vaikkakin sielläkin meno on hidasta. Välillä kävelee reippaasti, mutta yleensä pitää hoputtaa. Toisaalta taas koiran pitäisi saada kävellä omaan tahtiin. Tässä sitä ajattelee huvittuneena,että mäyräkoiraa pitää hoputtaa vieläpä Elmeriä. Elmerin kanssa kävimme aikoinaan taistelua siitä miten siellä lenkillä kävellään, siitä muistona on ollut kaapin perukoilla kuonopanta, jota ei ole käytetty vuoteen. Kaupungissa jonkin verran, kun yksin liikenteessä kahden koiran kanssa. Itse en voimillani pystynyt hallitsemaan koiraa ja kun opetus ja käskyt menee kuuroille korville niin tämä on ollut pelastus. Toki kuonopanta olikin vaan hätävara sillä Elmeri ei ole vetänyt lenkeillä reiluun vuoteen. Tähän yhdistettynä Ell arvio kuinka kauan Elmeri on tuntenut kipua niin tuntuu pahalta ettei tajunut sitä,että taustalla on muutakin, kun sitä aikuisen koiran rauhallisuutta.



Rauhallisuus oli sitä,että koira oli niin väsynyt lenkkien jäläkeen,että nukahti samantien. Nukkumista oli jo sillon paljon, mutta suuri syy miksi tähä rauhallisuuteen kiinnitettiin huomiota oli, kun minun ja mieheni isät sanoivat molemmat samalla tavalla "Miten tästä koirasta on tullut niin rauhallinen yhtä äkkiä?"

Kesällä otetut kuvat kertovat,että Elmeristä löytyi myös se puoli,että jaksoi kirmata. Toki ne kirmaamiset oli muutamia pyrähdyksiä, sillä suurimmaksi osaksi koira istui tai makasi nurmikolla.

Eilen Elmeri juoksi talon päästä päähän, kuin takaa-ajoa leikkien. Se loppui yhtä lyhyeen, kun alkoi ja väsy vei voiton. Vai pitäisikö sanoa,että kipu vei voiton. Ne kestää ehkä minuutin, samoin, kun Raisa vie lelua Elmerille eikä Elmeri jaksa pitää lelusta kiinni vaikka kovasti yrittää. Yleensä lopettaa leikin hetken päästä. Etupää ei kestä vetämistä.
Eilen taas haukuttiin pressua ulkona. Koira oli sisällä ja pressu ulkona, lepatti tuulessa. Elmeri katseli pihalle ja siellä tuulessa heilui pressu. Rauhoittelemalla koiraa haukkuminen väheni ja lopulta loppui. Muutaman kerran kahteli pihalle sohvalta, kun isäntä kuluki ulos. Siinä oli sen päivän katseluhetket. Päivysty on ollut se yksi lempipuuha Elmerillä, mutta nekin kestää enään pienen hetken, kun uni tulee.






Olen kysellyt apua tai lähinnä hakenut tukea tilanteeseen. Neuvoja onkin tullut, kävelyä pehmeällä alustalla koiran voinnin mukaan. Ell sanoikin,että välttää vaan asfaltia. No sitä ei onneksi täällä maalla ole ja pehmeää alustaa riittää silmän kantamiin asti. Suurimmaksi osaksi tässä on sammalista maastoa, kun mäntymehtää. Olemme kahden viikon aikana käyneet kaksi kertaa metässä kävelemässä ja molemmilla kerroilla Elmeri oli kannettava pois sieltä. Kävely ei vaan suju siellä eikä koira halua pomppia. Ei tietenkään, kun kipua tulee, mutta tuosta pehmeempää alustaa ei enää ole. Elmeri niin rakastaa haistella hajuja, varmaan näön huononemisen takia se on voimistunut. Pimeällä Elmeri menee koko ajan nokka maassa tai seuraa jomman kumman jälkiä. Olemme vitsailleet,että Elmerille pitäisi laittaa oma otsalamppu niin näkee pimeällä kulkea. Siinä sitä tuoteideaa olisi jollekin kehiteltäväksi.

Tälle aamua vasta tajusimme,että Elmeri on ollut aamuisin jäykkä. Koirat kylläkin nukkuu tuvan puolella portin takana yön,että ensimmäisiä askelia emme näe, mutta nyt tälle aamua olivat nukkuneet pari tuntia minun vieressä. Elmeri tuli niin hitaasti ja hiljaa tupaan ettei me kuultu ennen, ku se seiso sohvan edessä haistellen jotaki roskaa maassa ja miettien miten pääsen sohvalle.





Alla olevassa kuvassa näkyy kuin Elmeri kääntää kyynärtä sivulle eli ulos päin kehosta.


5 kommenttia:

  1. Luin tekstisi tilanteessa, jossa luulin olevani surullinen oman koirani vuoksi. Mutta tunne kalpeni myötätunnon ja -surun rinnalla. Teet vaikeita päätöksiä, mutta aivan varmasti rakkaan koirasi parhaaksi. Itse näet ja tunnet oikean aikataulun. Soisimme kyllä Elmerille jonkun paranemiskeinon, mutta alan nyt vasta lukea edellistä postaustasi, josta kokonaisuus selvenee. Voimia sinulle ja lämmin pusu Elmerille <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Niin, en ole voinut/kyennyt puhumaan tästä vaikeasta tilanteesta juurikaan täällä, mutta tosi on,että viime joulusta asti rupesi tosissaan huolettamaan käytös. Se vain tuli ja meni ja pysyi kauan poissa, kunnes kesäkuussa tilanne paheni entisestään. Olin jo tammikuussa viemässä koiraa Ell, mutta tilanne parani (soitin kyllä ellasemalle, jossa ei katsottu silloin tarpeelliseksi tuoda koiraa, kun oireet oli niin vähäiset). Elmeri kyllä mielellään lähtee ulos ja syö, mutta ei hirveästi leiki enään. Tosin ulkona ei tarvitse olla, kun 15min, kun koira istuu kylmään maahan (jonne ei muuten istuisi millään pyynnöllä...) Suurin osa 20-30min lenkistä istutaan ja katsellaan talven tuloa.

    VastaaPoista
  3. Itketti jo edellistä tekstiäsi lukiessa ja nyt vielä enemmän. Vaikeita päätöksiä, mutta ihan kuten Mai sanoi: teet oikeat päätökset Elmerin vuoksi.
    Lämpöinen halaus ja parantavia muiskauksia!<3

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä ylläolevien, viisaiden naisten kanssa <3 Itse tiedätte parhaiten kun tunnette omat pienet koiranne...edelleen, toivon, että jokin parannuskeino löytyy vielä, eikä teidän tarvitse luopua Elmeristä vielä vuosiin.

    Lähetämme myös halauksia, erityisesti ja varsinkin Elmerille <3

    VastaaPoista