23.11.2013

Miten tunnistat kivun?

Jokaisen kannattaa lukea alla oleva artikkeli ajatuksen kanssa. Itse ainakin kantapään kautta oppineena luotan nyt näkemääni sataprosenttisesti. Ne pienetki muutokset voivat kertoa isosta ongelmasta.

http://www.kennelliitto.fi/tunnistatko-koirasi-kivun

http://www.kotiposti.net/teddy/koiran_stressi.htm


Yllä on myös linkki, joka käsittelee koiran stressiä. Yllättävän moni ei ymmärrä miten koira reagoi stressiin ja miten se siinä näkyy. Kroonisesti kipeä koira kokee koko ajan stressiä. Kun luette nämä niin ymmärrätte sen,että kivun aiheuttaessa stressiä on kaikki ylimääräinen kokemus rankka. Ei jokaiselle koiralle, sillä jokainen on yksilö. Siksi pitää osata lukea koiraansa ja luottaa siihen mitä näkee.

Me emme alkuun uskoneet tai luottaneet näkemäämme, mutta epäilimme ettei joku nyt ole kunnossa, kun ensimmäiset oireet Elmerin kivusta tuli esille--> takapään tärinä, eikä viihtynyt ulkona, ei hyppinyt enää vasten ja riehuminen väheni.

Elmeri kärsi kivuista pitkään, me emme ymmärtäneet,että käytös, joka oli muuttunut kertoi siitä. Syylisyys oli musertava, mutta olimme kuitenkin huolehtineet raaka ruokinnan aikana omega-3, cartivetin saannista. Kun sairaus todettiin lisättiin entisestään kalaa, kalanmaksaöljyä ja msm-jauhe ruokintaan. Mikään näistä ei kuitenkaan tuonut suurta helpotusta tilanteeseen. Mikään nivelravinne ei estänyt meidän koiran kohdalla sairauden etenemistä.

Mutta toivon,että tästä oppii muutki, kun vain me. Sillä aikaisella hoidolla nivelrikon kanssa koira voi elää normaalia elämää.

http://www.elainlaakariin.fi/koiran-nivelrikko-2/





6 kommenttia:

  1. Tärkeitä linkkejä, kiitos niistä.

    Tiedän, että kovin vähän on ulkopuolisella sanottavaa näissä koiran sairastapauksissa, mutta sanotaan nyt silti se ääneen: älkää syyttäkö ja soimatko itseänne loputtomasti. Nämä ovat sellaisia asioita joita ei aina voi tietää, saati tiedostaa, vaikka kuinka olisi ottanut asioista selvää. Monesti ne oireet ovat niin hienovaraisia, etteivät edes omistajat millään niitä voi huomata, tiedän näitäkin tapauksia ihan konkreettisesti. Ja sitten kun siihen vielä lisätään se, että vanhentuessaan monet koirat yleensä muuttuvat totisemmiksi, rauhallisemmiksi ja ehkä myös vähän vaisummiksi versioiksi itsestään, niin sitä ei välttämättä osaa ollenkaan epäillä että syynä voisi olla kipu. Sitä paitsi, joissakin tapauksissa se, että omistaja tuntee koiransa parhaiten ei päde, vaan tietyllä tavalla sitä on 'turtunut', eikä ehkä näe niin tarkasti kaikkea; sokeutuu omalle koiralleen, jos näin voidaan sanoa - ja sitten tulee paikalle joku ulkopuolinen, joka näkee paremmin tilanteen sisään ja koiran olemuksen taakse.

    Lämpimiä ajatuksia teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ettei omistaja aina tiedä parhaiten,toiset jopa suuttuvat jos sanot,että koirasi on muuttunut. Me oltiin heti huolissaan,mutta tilanne parani välillä eikä oireita aina ollu. Syyllisyys varmasti on monella käyny mielessä,mutta me oltiin kuitenki huolehtinu kaikesta mistä oltiin voitu,joten syyllisyydestä pääsimme pian yli. Olimme ennakoineet eikä sekään riittäny. Onneksi ihmiset kertoi mitä näkivät ja epäilivät niin itsekkin rupesi katsomaan asioita kriittiseksi.

      Poista
  2. Moni varmasti tuntee syyllisyyttä, jos ei alkuun tunnista koiran kipua/stressiä. Mutta pakko on myöntää, että näistä oppii ja koirat on aina yksilöitä. Meillä toinen koirista näyttää kivun hyvin herkästi ja todella selkeästi, toinen koiristamme taas peittää sen aivan älyttömän hyvin (tästä esimerkkinä tulehtunut jalka, jota nuoli salassa ja käveli sillä normaalisti meidän nähden niin pitkään, kunnes tassunpohjaan nousi hirmuisen iso mätäpaise...). Kipuillessa tämä toinen koira on hieman unisempi, ei osoita mitenkään muuten, ellei ole todella täysin rampa.. Sitä ei tosiaan aina voi huomata heti. :/ Nuorimmainen on myös aika herkkä näyttämään jos johonkin sattuu.

    Hierojana olen myös alkanut kiinnittämään koirieni (ja kaikkien muidenkin koirien :D) liikkeisiin aivan mahdottomasti huomiota ja reagoin jo omieni äärettömän pieniin liikkeiden muutoksiin nopeasti. En voi myöskään silittää koiria kokeilematta niiden lihaksistoa ja hieromalla jumeja pois rapsutuksen sijaan.. :D Ammattitauti vissiinkin..

    Mut itseä ei pitäisi syyttää, tärkeämpää on keskittyä siihen et parantaa koiran sen hetkistä oloa ja keskittyy tulevaan. Ei koiratkaan muistele vanhoja.. :)

    Teillä on kyllä kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meidän koiran Elmerin kohdalla tilanne ei mennyt niin hyvin,kun odotukset oli,mutta äärimmäisen opettava oli meijän poika. Siksi haluan kertoa ja valistaa.

      Poista
  3. Ollin kohdalla kipu on helppo huomata. Koira pysyy paikallaan ja tärisee. On hyvin kosketusherkkä. Iän myötä on laiskuus lisääntynyt ja liikkuminen vähentynyt, vaikka virtaa kyllä löytyy tarvittaessa. Mikä on sitten iän myötä tulevaa ja mikä johtuu sairaudesta - tässähän se vaikeus piilee.

    Ollin nivelrikkoon on lääkepiikit auttaneet hyvin, mutta nyt ollaan puolivälissä annettujen piikkien ja seuraavien piikkien välillä. Aika näyttää, miten teho riittää puoleksi vuodeksi. Pitkän lenkin jälkeen ollaan pidetty aina seuraava päivä tai kaksi taukoa, jolloin tehdään vain lyhyitä lenkkejä. Rasitetaan niveliä, mutta ei liikaa. Yritetään löytää sellainen kultainen keskitie.

    Elmerille vuodatin kyyneleen ja toisenkin, sillä meillä on varmaan jonain päivänä sama tilanne. Yhtään en anna koiran kärsiä vaan päästän sitten Ollin vapaaksi Elmerin luokse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa toisaalta hyvä, kun kivun näkee niin hyvin päällepäin. Tässä huomaa senkin,että koirat on yksilöitä ja jokainen reagoi omalla tavallaan kipuun. Toivotaan, että Olli voi ilostuttaa meitä vielä pitkään tässä maailmassa <3

      Poista