10.6.2013

Kommentoora

 






Olemme huomanneet koirissa selviä muutoksia maalla asuessa. Elmerin stressi on vähentynyt, mutta kuten jo pentuna huomasimme on koiruus meleko kovapäinen.....siis todella kovapäinen. Jopa siinä mittakaavassa rohkeus vielä kasvannut,että ei anna Raisan sanoa viimeistä sanaa aina. Joskus voi kyllä antaa ;)

Mutta on ne fiksuutensa puolesta ovelia koiria. Kun olemme kutsumassa sisälle niin molemmat koirat juoksee eteiseen jos vaan ulkoovi on auki. Kyllähä siinä ihtesä aika tyhmäksi tuntee, kun huutelet koiria ja koirat hölömön näkösenä kattoo eteisessä,että täällähän me ollaan.

Elmerin ominaisuuksiin vielä palatessa....Nyt huomaa senkin kuinka arka jalka poika on. Lääniä vartiohaukulla haukkuu, mutta jos pitäisi puolustaa niin korkeintaa itteään. Sen verran tutisee jalat alla, kun kuulee lähimaastosta traktoreittein ja muiden koneiden ääniä. Tämä tietenki on se huono ominaisuus,että kun koira tarpeeksi pelekää jotaki voi se näykätä. Sen verran pelkoa on, kun vieras tulee kylään. Siis todella vieras ihminen, jota ei ole kuunaan nähty. Ominaisuus nostaa enempi päätä, kun ollaan jossakin muualla, kun kotona. Huono puoli tosiaan, mutta olemme onneksi siihen puuttuneet hyvällä menestyksellä. Sitten, kun tähän soppaan laitetaan herran kova luonne,että hän on se joka sanoo kuka tulee ja kuka ei niin....no vaatii se meiltä immeisiltä ankaraa koulutusta ja rutiineissa pysymistä. Elmeri oppii todella hyvin....vain jos se itse sitä haluaa. Onneksi olemme tajunneet,että koira ei pääse tervehtimään edes tuttuja jos se ei tottele. Äärimmäinen keino on eristää portin taakse. Mutta rakkaille ihmisille (Elmerille niitä on aika monta) koira on mitä rakastettavin koira. Lempeämpää ei voi olla.

Raisa taas....nooh kuten jo otsikkokin sanoo niin sillä on sitä kommentoimista, lähinnä Elmerille ja pihalla lentäville pääskysille. Lintumehtäähä sitä pittää kohta oikeesti mennä kokeilemaan, haukkuuko puuhun. Sen verran tomerasti niitä tipuja pylvään nokkaan haukkuu.
Raisahan kommentoi Elmerin riehakkaita juoksemisia ja hepuleita. Ei, se ei todellakaan voi ymmärtää mitä hittoa tuo toinen tekee. Eikö kaikki voi olla iisisti.....Niin ja leikkiminen. Kaipa tuo osaa ainaki yksin leikkiä...tai kaivaa, mutta hyvin harvoin leikkii niin kuin koirat yleensä leikkii. Komentaa vaan toista lopettaman. Ainoastaan yhden koira kaverin kanssa leikkii hippaa, mutta kyllä se Raisa melekosen tosikko on. Olemme todenneet,että tuolta koiralta puuttuu huumorintaju....

Yksi mikä näitä yhdistää on se,että molemmat on todella lempeitä omistajalleen. Maailmassa ei ole muita yhtä ihania tyyppejä, kun omat immeiset. Koiran ilme muuttuu, kun se tuttu ihana ihminen tulee vastaan. Tämä toki voi olla joku muukin, kuin me. Koirilla on onneksi laaja skaala ihanissa ihmisissä. Joitakin spesiaalityyppejä vielä on, jotka ovat sellaisia,että heidän eteen tehdään mitä vaan.

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa, miten uusia piirteitä koirista löytyy uudessa ympäristössä. Ja ehkä siellä tulee tarkkailtuakin koiria entistä tarkemmin. Tuo uusi elämänvaihe varmaan hitsaa teidät entistä tiukemmin yhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta :) On se mukava nähä, kun toinen voi olla onnellinen. Raisa on onnellinen siellä missä me ollaan, joten siinä mielessä kaikki ollu paljon helpompaa sen kanssa. Mamman syli on vaan vieläki se turvapaikka ;)

      Poista