28.1.2013

Agiliitoa ja käytöstapoja

 Huom! Tässä on aika paljon tekstiä, mutta kuvia kyllä on lopussa...näköjään aika paljon. Mukavia luku hetkiä ja nauttikaa kuvista :)

Niin me siis tehtiin Raisan kanssa,että mentiin kotitapakurssille hakemaan neuvoja haukkumisen kitkemiseen ja koiran epävarmuuden poistamiseen. Raisa siis haukkuu epävarmuudesta johtuen kaikkea uutta, ihmistä, uusia paikkoja, riehuvia lapsia, vaunuja, koiria. Tuntihan oli tosi hienoa ja ensimmäisenä, kun kysyttiin mihin halutaan neuvoja niin ohjaajan tullessa luokse Raisa aloitti haukkumisen. Minä siihen,että "Ei varmaan tarvii arvata??"
Neuvo oli sitten tämä: Sillon, kun koira on hiljaa niin sillon palkkio. Eli Raisan kohdalla kuiva liha, pallo ja kehut. Otettiin sitten urakalla homma haltuun ja hiljaisia hetkiä alko tulla. Tunnin lopussa ohjaaja sanoikin,että tuli jo tunnissa hienosti edistystä :) Jatkettiin sitten kotona harjotuksia ja pallo mukaan joka lenkille.Se vie kaiken huomion haukuttavista kohteista ja Raisa on innoissaan.

Vetämisen kitkemiseen siis tehtiin ohjeiden mukaan niin,että heti, kun koira vetää niin täyskäännös ja paljon kehuja ja Raisa saa pallon siitä hyvästä. Hidasta se on, mutta alakaa toimia. Yhden lenkin aikana tarvinnu vaan korkeintaan viisi kertaa kääntyä :) Haukkuminen on selvästi vähentynyt sillä tänään kotona ei ole ollut haukun haukkua! Kurssilla olimme siis torstaina. Huikeaa edistystä, sanon mä! Mutta on se aika kovaa työtä pitää se kontakti koko ajan yllä. Raisaa, kun kiinnosti haistella koko hallia ja agility putkeen meno. Ei kylläkään sellanen kuulunut tähän kurssiin, mutta selvästi luolakoiran veri vetää putkeen :D

Agilityn alkeiskurssilla oltiin eilen. Siellä sitten päästiin tosissaan mitaamaan taitoja ollako hiljaa vaiko ei. Kyllä vaan Raisa oli edistynyt, mutta muutamia kertoja piti mennä jäähylle, kun kiihty niin paljon. Sattu siellä yks tapahtuma, kun sakemanni karkasi omistajan käsistä ja kun riehakas koira on niin Raisa ei sitä tajunnu vaan rupes rääkymään niin,että päätä leikattas. Oliha se kauheen kuulosta. Herran jestas! Omistaja tuli pyytelemään anteeksi ja mä siihen,että ei mitään. Sattuuhan tuota, Raisa, kun on vielä epävarma niin se siksi rääky silleen. No sitten oltiinki hakemassa kontaktia, kun Raisa näki kyseisen koiran niin alko heti haukkuminen. Kyllä oli työ saada koira pitämään kontakti minussa odotusajan. Mutta minä onnistuin siinä! Kyseinen sakemanni juoksi putkea ja esteitä niin Raisa törötti istua käskystä ja oli hiljaa. vuhuuu! Eli vaikka palautumiseen meni ajallisesti n. 20min niin kykenee Raisa keskittymään alkujärkytyksen jälkeen muuhunki.

Agility on Raisan laji. Se ei paljon ujostellu vaan kolmannella kerralla meni putken ja hypyn vauhdilla. Ohjaaja kehu ja muutki paikalla olijat kehu miten hyvä suoritus :) Ainoa ongelma on,että emännän eli mun pitäs osata sanoa käskyt oikeeseen aikaan...tai sanoa ne noin ylipäätään. Miten se tuntuukaan vaikeelta, kun tollottaa vaan koiraansa joka suorittaa esteet tosta vaan. Jos se puhekyky tullee sitten ajan kanssa. Puomia harjoteltiin menemään ohjaajan kanssa alaspäin, koska Raisa ei halunut kiivetä, joten opetellaan käsky tälle esteelle. Harjoteltiin siis sitten,että nostin koiran puomille vähän matkan päästä maasta ja sitten alas mentäessä käsky puomille. Hyvin alako sekin sujumaan vaikka pallo oli meleko toissijainen juttu Raisalle. Emännän turva ja kehut oli paljon kivemmat.

Hiljaisuuden opettelusta on ollu Elmerillekin hyötyä: Elmeri on kans hiljaa ja tulee emännän viereen hakemaan rapsutuksia. Olenko vielä kertonut,että Elmeri ei ole saanut kohtausta kuukauteen! Miten hienoa. Olemme pitäneet pojan kaukana stressistä. Mutta oha poika ollu ihmeissään minne emäntä ja Raisa aina menee ja sitten, kun ne tullee niin mukana on ihan kauheen paljon hyviä hajuja. Emäntä vaan pitää tarkistaa joka paikasta. Eihän sitä tiiä vaikka sinne huppuun on joku menny ;)

Jatketaan siis tällä viikolla harjotuksia. Alla sitten niitä kuvia, kun oltiin maalla.



























4 kommenttia:

  1. Mahtavaa edistystä!
    Kunhan agilityuranne edistyy, kertokaa kokemuksianne A-esteeltä. Mirkulla se on nimittäin osoittautunut todelliseksi jättiläisvuoriesteeksi. Viime kerralla oli ryhmässämme eri ohjaaja kuin aiemmin ja hän kauhisteli, miten hurjalta Mirkun kiipeäminen A:lle näyttää ja vertasi sitä ihmisen kiipeämiseen Himalajalle.;) Mirkku ei mielellään A:lle nousekaan, vaikka superherkkujakin tarjottaisiin palkaksi. Taitaa tuo supermatala ja -pitkä ruumiinrakenne tehdä homman hankalaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tullaan kertomaan kokemuksia tänne ;) Puomi tosiaan hieman pelotti, mutta eiköhän se siitä harjotusten kautta.

      Poista
  2. Tuisku: Raisa, hianosti oot edistynny. Me ollaan samiksia, vaikken mä oo noin paljon edistynytkään ku sä. Parhaani yritän. Mukavia akilootoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin määki olen omasta mielestä. Tieksä,et me ollaan saatu Elmerin kanssa juosta täällä vapaana,hangessa meinaan. Me osataan käskystä pysyä meijän ihmisten luona eikä lähetä karkuun. Tosin jos lintu tulee niin saatan mä sen perään lähtä. Paikkalla oloaki oon harjotellu ja alan olla siinä tosi etevä. En vaan malttas oottaa nii kauheen kauan, pylly jäätyy, kun on lunta ja jäätä. Näitä juttuja me ollaan harjoteltu täällä missä asutaan, tällänen jossa on paljo ihmisiä. Maallaha ihan sama totellaanko vai ei, ku ympärillä on niin kivoja paikkoja kaivaa ettei me kaukana ollaakaan ;) Ai niin muista sanoo emännälle,että antaa jotaki kivaa siitä, ku oot kiltisti niin kivempi totella :)

      Poista