3.3.2012

Kevät tuli!

Olemme juuri huomanneet,että kastraatio Elmerin kohalla oli sittenki hyvä ratkaisu. Jo toinen vieras ihminen on voinut silitellä Elmeriä, mutta....kuten joka tarinassa tässäkin on se huono puoli. Elmeri stressaa/jännittää vierasta niin paljon,että takajalat tärisee. Tämä on aika ikävää sillä emme todellakaan tätä tahdo. Muutamia kertoja olemme tehneet,että vieras on antanut jotaki hyvää. Ei kädestä vaan nakannu lattialle molemmille jotain hyvää. Kaikissa tilantessa tätä ei voi toteuttaa. Joskus edelleenki tulee tunne,että tää kaikki on omaa syytä. Mietityttää myös kuinka kovasti koiraa kärsii komentaa, hankaloittaako se suhtautumista vieraisiin vai onko se hyväksi. Jatkamme kuitenki kaikissa mahdollisissa tilanteissa positiivisen assosiaation luomista koiralle vieraista ihmisistä.

Raisan kanssa lenkkeilyt on harjoitukse alla edelleen, kun millään ei pysy nahoissaan. Tietenki asiaa vielä mutkistaa valeraskaus, mutta ei niin paha, ku viimeksi. Jospa tää helpottuu, kun ikää tulee. Toisten koirien kohalla haukutaan, mutta lopetetaan samantien, kun koira on ohi mennyt. Jotakin edistystä on tullut.

Koirien kanssa juoksemista ei olla päästy harjoittelemaan,kun emäntään iski influenssa kaks viikkoa sitten, joka edelleen vaivaa yskän muodossa. Jospa sitä pääsee mahdollisemman pian jatkamaan. Kotitottista harjoitellaan, ihan perusjuttuja. Ovella odottamista, autossa odottamista ja lenkillä yhessä kulkiessa käskyjen opettelua ettei koirat toisiaan hirtä hihnoilla. Kova polte ois päästä Raisan kanssa agikurssille. Kilpailut siintäs mielessä jos vaan Raisalla rahkeita riittää, ainaki vauhtia ja ketteryyttä on koiralla. Emäntä varmaan tarvii reenausta :) Pitää euroja säästää niin pääsee, ovat aika kalliita näin opiskelija budjettiin nuo agikurssit.

Mutta nyt sitten jotaki kuvaa nakeroisista:








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti